15.12.2009

Sagan sydänultra kontrollikäynti

Lähes vuosi on kulunut siitä, kun kävimme Sagan kanssa sydänultrassa Seppo Lambergilla Lahden Eläinlääkäriasemalla. Menimme sydänultraan alunperin siitä syystä, että rokotusten yhteydessä oma eläinlääkärimme Minna Oksanen kuuli Sagalla ensimmäistä kertaa lievän sivuäänen (2/6). Ultraäänessä Seppo Lamberg totesi mahdollisen prekliinisen dilatiivisen kardiomyopatian (prekliininen = oireeton taudin esiaste, joka kestää noin 1-4 vuotta). Täällä kerrottu tarkemmin aiemmasta käynnistämme.

Koska varmaa diagnoosia ei voitu ensimmäisen sydänultran perusteella antaa, suositteli Lamberg meidän tulevan kontrolliin 6-12 kuukauden kuluttua mikäli näkyviä oireita ei ilmene. Ja onneksi ei ole tähän päivään mennessä ilmennyt *koputtaa puuta*. Eli Saga on voinut yhtä hyvin kuin ennenkin. Näin ollen päätin ottaa "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" ja varasin kontrolliultran heti Messarin näyttelyn jälkeiselle maanantaille, joten se osui sopivasti paluumatkalle Helsinkistä takaisin tänne kotiin Muurameen.

Ja onneksi uutiset olivat helpottavia ja kuten Seppokin meille totesi, ei hän ole tällä hetkellä kovin huolissaan, kehoitti vaan elämään normaalia elämää ilman rajoitteita ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Seppo Lamberg kirjoitti ultran tuloksista tiivistetysti näin:
"Sydänkontrolli. Sydämen laajentuma ei ole tällä kontrollivälillä (10 kk) lisääntynyt. Supistuvuus on edelleen latentilla alueella, mutta keskiarvo mitataan edellistä tutkimusta korkeammalle tasolle. Ns. Simpsonin menetelmä mittaa normaalit kammiotilavuudet. Oireeton koira ei tarvitse lääkehoitoa. Kontrolliväli voi olla vuosi, jos oireilua ei ilmene"

Eli muutosta ei ole tapahtunut suuntaan jos toiseen ja kaikki on edelleen auki, diagnoosia ei voida näiltä osin vieläkään tehdä. Tulevat vuodet näyttävät mitä on tullakseen ja onko kyseessä mahdollisesti juuri dilatiivisen kardiomyopatian prekliininen vaihe vai onko sittenkin kyse jostain muusta. Lamberg oli hankkinut kesällä uudet laitteet, jotka olivat vielä entistäkin herkemmät. Edellinen laite ei pystynyt osoittamaan minkäänlaista läppävuotoa, mutta tämä uusi laite löysi minimaalisen läppävuodon. Joten nyt löytyi myös syy tuolle lievälle sivuäänelle. Sivuääni on niin lievä, että tällä kertaa Seppo ei omassa tutkimushuoneessaan pystynyt kuulemaan sitä, mutta kun vaihdoimme hiljaisempaan huoneeseen, kuuli hän sen.

Kivi vierähti sydämeltä, kun kontrollikäynti kertoi että ainakaan minkäänlaista muutosta huonompaan ei ole tällä aikavälillä ehtinyt tapahtua. Ja Sagahan on täysin oireeton, joten koira itse ei tiedä tuon taivaallista koko asiasta. Ja se on tärkeintä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tätä tilannetta kuvaa hyvin sanonta "tieto lisää tuskaa". Ja tämän totesi myös Seppokin meille. Hän sanoi, että jos juuri oma eläinlääkärimme ei olisi sattunut kuulemaan tätä lievää sivuääntä (mitä kaikki eläinlääkärit eivät välttämättä kuule) ja emme olisi sattuneet sen johdosta tulemaan sydänultraan, olisimme autuaan tietämättömiä koko tilanteesta. Ja varsinkin kun tässä voi parhaimmassa tapauksessa käydä vielä niin, että oireita ei ilmaannu vuosikausiin (ennenkuin Saga on iän puolesta jo pitkälti toisella kymmenellä) tai sitten oireita ei tule lainkaan ja kyse on vain minimaalisen läppävuodon aiheuttamasta sivuäänestä. Mutta onneksi kuitenkin vein Sagan tutkimuksiin, sillä nyt osaan varautua tarvittaessa pahimpaan ja myös tunnistaa mahdolliset oireet ajoissa.

Aiheesta kiinnostuneen kannattaa lukea lisää aiheesta aiemmista blogikirjoituksistani ja oman lääkärimme Seppo Lambergin erinomainen artikkeli dilatiivisesta kardiomyopatiasta löytyy täältä

Voittaja-09 & Pohjoismaiden Voittaja-09

Messarin superviikonloppu takana. Erkkariviikonlopun lisäksi Messari on toinen "must"-juttu vuoden aikana. Niitä ei voi jättää väliin. Molemmat yleensä vuoden isoimpia näyttelyitä, joissa taso on kova ja tunnelma katossa. Vain kaksi kertaa on Messari jäänyt meiltä väliin, molemmilla kerroilla Sagan odottaessa pentuja.

Nämä kaksi näyttelyä olivat samalla Sagan viimeiset näyttelyt valioluokassa, sillä helmikuussa tulee 8-vuotta lasiin ja näin ollen siirrymme veteraaniluokkaan. Ajatella, niin se aika vain juoksee. :)

Tässä tulokset:

Helsinki V-09, 12.12.2009
tuomari: Jarmo Vuorinen (Scheik's)

"Laadukas narttu, jolla ilmeikäs pää. Tyylikäs kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Kaunis ylälinja. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuessa kääntää hieman kyynärpäitään ulospäin. Tyylikkäät sivuliikkeet. Hyvin esitetty."

(VAL) ERI/2 PN3




*  *  *  *  *


Helsinki PMV-09, 13.12.2009
tuomari: Paul Stanton, Ruotsi

"Mycket elegant och välbalancerad tik. Vackert feminint uttryck. Fina ögon. Lite tunn underkäke. Vacker hals. Bra över- och underlinje. God vinkling bak. Önskar bättre fram. Utmärkt ben och tassar. Vacker päls och kondition. Rör sig lätt och elegant med bra steglängd."

(VAL) ERI/1 PN2 VACA

*  *  *  *  *


Sagan poika Fjalle (Softouch Wild Hawk) oli sunnuntaina hienosti nuorten luokan ERI/1 PU1 SERT CACIB VSP ja sai tittelin PMV-09. Suurensuuret onnittelut vielä kerran Nillalle & Fjallelle! <3





PS. Kotisivujakin päivitetty pitkästä aikaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa http://personal.inet.fi/koti/sagasavu/ ;)

24.11.2009

Jyväskylä INT 21.11.2009

On taas aika päivitellä näyttelytuloksia eli tässä tämän vuoden kaikki näyttelyt Sagan osalta (eli huimat kolme kappaletta) ;)

Jyväskylä INT 21.11.2009
tuomari Philippe Gallardo, Espanja
81 whippetiä


Saga kuvassa 7,5-vuotias, copyright: C'mere whippets

Saga ERI/2, PN3

"Correct size. Correct type & propotion. Feminin head. Would like a fuller muzzle & a little more underjaw. Good ears. Would like a better front angulation. Correct chest & forechest. Good topline & rear. Sound coming & going. Correct balanced sidemovement."

* * * * *

Tammela, Whippet-Harrastajat Open Show 7.6.2009
tuomari: Kerrie Kuper, USA
80 whippetiä



Saga osallistui senioriluokkaan 1. KP PN2 VSP-seniori

"Very pretty and showy whippet girl. Balanced movement with lovely type. Could use a shade less length of loin and second thigh. Overall quality outstanding."

* * * * *

Tammela, Whippet-Harrastajat Erikoisnäyttely 6.6.2009
tuomari: Olaf Knauber, Saksa
122 whippetiä

Saga ERI/3

"7 years old champion female presented in perfect condition for her age. Excellent combination of substance and great elegance of outline. Very feminine with lovely head and expression. Strong jaws. Correct bite. Extremely elegant arches neck of perfect length and good strength. Excellent body in every point. Due to long & powerful loins and a perfect rear angulation, covering lots of ground when standing. High typical movements. Perfect temperament. She was everything that a champion needs."

16.11.2009

Eloa ja arjen iloja... :)






On sitten taas "pikku" tovi vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta. ;)

Kuten otsikko sanoo, elämä on ollut viime kuukaudet pelkkää eloa ja arjen iloja tiikerityttöjen kera. Olen pitänyt suunniteltua ja odotettua taukoa näyttely yms. touhuista koko kuluneen vuoden ajan. Mustialan erkkariviikonloppu oli tietysti poikkeus, sieltä ei allekirjoittanutta saa "kirveelläkään" pois. Joten siellä sentään tuli piipahdettua, oikein mukavin tuloksin (Saga Open Shown PN2). Nyt olisi tarkoitus piipahtaa sekä Jyväskylän näyttelyssä että Helsingin Messukeskuksen Voittaja-09 & Pohjoismaiden Voittaja -09 -näyttelyissä. Ja sitten nokka kohti helmikuuta ja tulevia veteraanikehiä. Kuvitella, vastahan Saku Sammakko oli pieni pennuntuoksuinen sähikäinen ja nyt jo veteraani-ikä kolkuttelee. Liikutus.

Monet ovatkin kyselleet Sagan vointia ja se on vallan mainio. Itseasiassa niin on koko ajan ollutkin. Eli minkäänlaisia näkyviä oireita ei mahdolliseen prekliiniseen dilatoivaan kardiomyopatiaan viitaten ole vielä tähänkään päivään mennessä ilmaantunut *koputtaa puuta*. Siis vallan pirteä ja hyväkuntoinen pian veteraani-iän saavuttava puikkonokka. Sydänultrasta on kulunut nyt 9 kuukautta, joten varasin Seppo Lambergilta ajan kontrolli-ultraan joulukuulle. Sen jälkeen olen toivottavasti sata kertaa viisaampi.

20.3.2009

Tiikeritytöt konttorirottina ja kentän lumitilannetta katsastamassa...


Torstaina tytöt olivat taas tavalliseen tapaan mukana töissä... päivä kului konttorirottina toimiston nurkassa ja auringon laskiessa lähdettiin katsastamaan kentän lumitilannetta. Ihana hiljaisuus ja lähes koskematon lumipeite (muutamia metsäneläinten jälkiä lukuunottamatta)... ei voi sanoa muuta kuin että KYLLÄ MIELI LEPÄSI! :)



































17.3.2009

Amerikkalainen terveystietokanta


Osaavat ne jotain tehdä rapakon takana paremmin kuin meikäläiset... nimittäin, vaikka meillä on KoiraNet, niin amerikkalainen OFA (Orthopedic Foundation for Animals) julkaisee paljon laajemman skaalan terveystutkimuksia.

On esimerkiksi hämmästyttävää, että suomalaisessa KoiraNetissä julkaistaan viralliset sydänkuuntelutulokset, mutta ei sydänultra-tuloksia. Sydänkuuntelulla kun ei voida yleensä mitään sydänsairautta diagnosoida, mutta sydänultralla voidaan. Ja moneen sydänsairauteen kun ei välttämättä liity edes sydämen sivuääntä.


Linkkivinkki


Todella mielenkiintoinen haastattelu koirangeenien tutkija Hannes Lohesta HSKP:n julkaisussa (sivulta 5 eteenpäin)

Suosittelen tutustumaan!

16.3.2009

10 pientä lastenlasta :)


Sagasta tuli toistamiseen mummo, kun 9.3.2009 syntyi Courtborne-kenneliin Norjaan 10 pientä whippetlasta. Sukupuolijakauma oli niinkin tasainen kuin 5 urosta ja 5 narttua.



Pentujen isänä on siis Sagan poika Topaz (Softouch Wild Eagle), jonka omistavat Courtborne kasvattajat. Topaz on heidän mukaansa eloisa sekä upealuonteinen whippet ja urokseksi myös erittäin hyvän kokoinen (nyt vuoden iässä noin 47-48 cm heidän arvioidensa mukaan), mutta silti maskuliininen. Topazin sydän todettiin terveystarkastuksessa terveeksi ja kasvattajat ovat tietoisia Sagan epäillystä alkavasta kardiomyopatiasta.

Emänä pentueella on Seregon Arwen at Courtborne.

Pentueen sukutaulu The Whippet Archives ja Courtborne-kotisivut

Mielenkiintoista seurata näiden pikkuviikareiden kehitystä! :)

6.3.2009

Kevätkirmailua by tiikeritytöt


Aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi lopetin työt aiemmin, kaivoin kameran esiin ja ulkoiltiin työpaikallani (=golfkenttä). Tytöt ovat usein mukanani töissä näin talviaikaan ja saavat näin väihtelua kerrostalokoirien elämään. Lääniä nimittäin työpaikalla riittää ja tytöt saavat kaikessa rauhassa olla vapaana kenttäalueella...















4.3.2009

Geenitutkimus apuna whippettien jalostuksessa -tilaisuus


Whippet-Harrastajat ry järjestää "Geenitutkimus apuna whippettien jalostuksessa" -tilaisuuden lauantaina 28.3.2009, klo 10-12

Lue lisää täältä

Itse olen myös kirjoittanut geenitutkimuksesta muutamassa blogiviestissäni.

Suosittelen lämpimästi asiasta kiinnostuneille!

L-karnitiini


Tänään sain haettua eläinlääkäriasemalta tilaamani L-karnitiinipurkin (Carniking).

Vetcare-sivuilta lainattua:

"Sydänlaajentuman osasyynä dilatoivassa kardiomyopatiassa voi joillakin roduilla olla L-karnitiinin paikallinen puute tai kuljetushäiriö. Karnitiinin puute vaikeuttaa sydämen pumppausta, sillä sitä tarvitaan rasvahappometaboliassa ja rasvahapot ovat sydänlihaksen pääasiallisin energian lähde. Karnitiinin puute on osasyynä bokserin, dobermannin ja amerikan cockerspanielin sydänlaajentumassa, mutta sillä on vaikutusta myös tanskandogilla, irlanninsusikoiralla ja newfoundlandinkoiralla. Karnitiinin puutetta on vaikea diagnosoida, sillä sydänlihaksen biopsiaa ei käytännössä tehdä.


Vaste karnitiinin lisäykseen on yleensä nopea ja koiran yleiskunto paranee jo 1-4 viikossa. Karnitiini ei kuitenkaan palauta sydämen pumppauskykyä täysin normaaliksi eikä se vähennä rytmihäiriöitä." (http://www.vetcare.fi/index.php?id=163).




Sagalla ei siis dilatoivaa kardiomyopatiaa vielä voitu todeta (oireitahan ei ole, ainoastaan mahdolliset viittaavat merkit sydänultrassa), mutta varmuuden vuoksi ajattelin kokeilla L-karnitiinin lisäämistä Sagan ruokavalioon. Haittaahan karnitiinistä ei kuitenkaan ole, vaikka diagnoosia ei ole vielä pystytty tekemään. Carniking-tuotetta sain tilattua oman eläinlääkärini kautta ja hintaa 200 gramman purkille tuli 55,80 euroa. Jauhetta syötetään 1 gramma 2-3 kertaan päivässä, joten se riittää 2-3 kuukaudeksi.

Toivotaan, että tuotteesta on hyötyä. :)

26.2.2009

Ajatuksia ja mietteitä terveydestä…

Aihe, joka on varsinkin viimeisen vuoden pyörinyt tiiviisti päässäni, on koirien terveys. Niin omien koirieni, whippetin rotuna kuin yleisellä tasollakin. Niin monet pitkät puhelin- ja kahvipöytäkeskustelut olen aiheesta käynyt ja nyt ajattelin vihdoin koota ajatukseni ”paperille”.

Päällimmäisenä mielessä on pyörinyt kysymys, ovatko koirien sairaudet yleistyneet vai tutkitaanko koiria nykyään vain enemmän? Olen sitä mieltä, että sairauksia on aina ollut, mutta ennen niistä ei ole puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään (nettiaikakauden tuoma suuntaus) tai sitten koiran sairastuttua se on vain ”kuollut ja kuopattu”, tutkimatta sen enempää, saati tehden ruumiinavauksia.

Lääketiede on kehittynyt huimasti ja geenitutkimukset ovat vallanneet alaa. Medioissa toitotetaan jatkuvalla syötöllä jalostuksen vaikutuksista koirarotujen terveydentilaan ja foorumit kuhisevat terveyskeskusteluja. Tämä suuntaus on mielestäni vain ja ainoastaan hyväksi, se saa ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan. Tai viimeistään sitten se tilanne, kun oma koira sairastuu vakavaan sairauteen. Näin kävi omalla kohdallani.

Whippetiä on pidetty aina terveenä rotuna. Ja sitä se mielestäni edelleenkin on, mutta itse käyttäisin termiä ”verraten terve”. Moniin muihin rotuihin (esim. saksanpaimenkoira, dobermanni, novascotiannoutaja, jättirodut jne.) verrattuna whippetin tilanne rotuna on todella hyvä. Yksi suurimmista syistä tähän on varmasti se, että kasvattajat suosivat paljon ulkosiitosta. Mutta kaikesta tästä huolimatta ei tule missään nimessä tuudittautua ajatukseen, että whippeteillä ei ole sairauksia. Niitä on JOKA roduilla ja JOKA suvussa, linjoihin katsomatta. Ja vaikka tilanne on nyt hyvä, niin se ei ole välttämättä sitä aina. Vakava suhtautuminen yksittäisiin sairaustapauksiin on ainut keino säilyttää rotumme terveystilanne nykyisellä tasolla. Puhumattakaan sen parantamisesta.

Olen miettinyt keinoja, joilla jokainen voi kantaa kortensa kekoon rakkaan rotumme hyväksi (niin rotuyhdistys, kasvattajat kuin tavalliset omistajat). Avoimuus on se, mistä kaikki lähtee. Esimerkillistä työtä on tehnyt Tolleriyhdistys, joka on kerännyt kotisivuilleen listan autoimmuunisairaista tollereista. En tarkoita, että kaikkien pitäisi seurata mallia, mutta jokaisen kasvattajan olisi hyvä pitää edes itsellään ns. sairaussukupuuta, johon merkitsee kaikki kasvattiensa sairaudet (jotka vain tietoonsa saa). Lisäksi tärkeää työtä on osallistua Hannes Lohen geenitutkimukseen. Monen mielestä tällainen ”näkymätön työ” voi olla turhaa, mutta sitä se ei suinkaan ole. Siitä hyvänä esimerkkinä on landseereilla esiintynyt verenvuototauti, johon 10-vuoden geenitutkimusten jälkeen saatiin kehitettyä testi, jolla sairauden kantajat voidaan todeta. Tällaiset testit syntyvät vain vuosien työn jälkeen, mutta se työ helpottaa nykypäivän kasvattajia jalostusvalinnoissaan.

Whippetien terveyttä on tutkittu viime vuosina kiitettävästi, mutta itse olen sitä mieltä että nykyisiä nuorena tehtyjä silmätutkimuksia, sydänkuunteluja ja lonkkakuvauksia ei voida pitää autuutena onneen. On todella hienoa, että tutkitaan, mutta mielestäni tärkeämpää on se, että miten tutkitaan. Moni sairaus puhkeaa tai on todettavissa vasta vanhemmalla iällä, jolloin varsinkin narttuja on jo ehditty käyttää jalostuskäyttöön. Eli ei riitä, että tutkimus tehdään ainoastaan 2-vuotiaana ja sitten ollaan varmoja että koira tulee olemaan terve koko eliniän. Virallinen sydänkuuntelu on mielestäni ihan ok, mutta jos ihan oikeasti haluaa tutkia sydäntä, niin silloin tulisi viedä koira sydänultraan spesialistille. Ja siltikään ei voi olla varma.

Avoimuus, avoimuus, avoimuus… siinä avainsanat. Ainoa asia tämän avoimuuden tiellä on koiraharrastajille se ah, niin tuttu tapa juoruta selän takana. Rikkinäinen puhelin on koiranjalostuksen pahin vihollinen. Ja se toimii valitettavan hyvin. Jossain vaiheessa jokaisen kasvattajan kohdalle tulee tilanne, kun kasvatti sairastuu. Tämän vuoksi koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”. Ja kuten todettua, satunnaisia sairauksia ilmenee joka linjassa. Kasvattajat tekevät jalostuspäätöksensä sen tiedon valossa mitä heillä on sillä hetkellä saatavilla ja minimoivat mahdolliset riskit (mm. ulkosiitoksella). Tapahtuneille asioille ei voi mitään. Tärkeintä onkin rodunjalostuksellisesti se, että mitä tekee sitten kun sairaustapaus ilmenee. Monenkaan sairauden mahdollista perinnöllisyyttä ei ole voitu vielä geneettisesti todeta. Yleinen uskomus kuitenkin on, että alttius sairastua on periytyvää. Se, miksi toinen yksilö sairastuu ja toinen ei, on kysymys ilman vastausta. Ympäristötekijöillä on varmasti omat vaikutuksensa tähän.

Jokaiseen sairaustapaukseen tulee suhtautua vakavuudella, mutta hysteriaa pitää välttää. ”Linjojen sulkemiseen” on harvoin syytä ryhtyä, mutta on myös muistettava, että mikään jalostusyksilö ei ole korvaamaton. Varsinkaan niin kauan kun geenipooli on rodulla laaja. Ulkosiitoksen suosiminen on varmasti ensisijainen keino geenipoolin säilyttämiseen laajana. Mutta täytyy myös muistaa, että ulkosiitos ei suinkaan ole autuus onneen. Kun käytetään linjasiitosta, tiedetään paremmin mitä taustalla on. Jos ulkosiitosyhdistelmässä ei tarpeeksi hyvin tunneta toisen suvun terveyshistoriaa, saatetaan tahtomattaan lisätä terveysongelmia.

Tuore ”työkalu” kasvattajille on ”DLA-monimuotoisuustesti, jonka ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin yksilö, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Mitä monimuotoisempi alleelikirjo on, sitä terveemmällä pohjalla rotukin on! (http://www.canigen.com/geenitestit/dla-monimuotoisuustesti_drb_dqa/)”.

* * * * *

Linkkivinkki vinttikoirien vakavat sairaudet – keskusteluun (Tuulen Koirat –foorumi): http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=16&t=2558

Yleislinkki Tuulen Koirat -foorumin terveys-, kunto- ja ruokinta osioon: http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewforum.php?f=16

Dilatoiva kardiomyopatia koiralla

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM=dilated cardiomyopathy) on sydänlihassairaus. Sydänlihas ei pysty supistumaan normaalisti, mistä seuraa sydänlihaksen toimintahäiriö (EKG:ssä ja ultraäänitutkimuksessa todettavat muutokset). Kun sydänlihassolut vähitellen menettävät supistumiskykyään sydän, erikoisesti sen vasen kammio laajenee (dilatoituu) ja sydämen koko suurenee. Näin ollen koko sydämen supistumisvaiheen toiminta heikkenee. Koronaarisuonet ja sydämen läpät ovat terveitä. Syytä tähän sydänlihassairauteen ei tunneta, mutta mitkään muut sairaudet eivät kardiomyopatiaa aiheuta. Sairaus on ns. primaarinen (ensisijainen) sydänlihasairaus.

DCM:lle on usein tyypillistä, että vasemman kammion toiminta heikkenee ilman näkyviä muutoksia koiran terveydentilassa (ns. prekliininen dilatoiva kardiomyopatia). Tämä oireeton vaihe voi kestää tyypillisesti noin 1-4 vuotta. Oireettomalla dilatoivalla kardiomyopatialla tarkoitetaan sairautta, joka esiintyy näennäisesti täysin terveellä eläimellä. Oireeton vaihe voidaan havaita ainoastaan sydämen ultraäänitutkimuksella todettuna systoolisena vajaatoimintana tai rytmihäiriöinä. Heikkenevä sydänlihaksen toiminta johtaa sydämen vajaatoimintaan ja näkyviin kliinisiin oireisiin. Kliinisessä muodossaan sairaus ilmenee lihasten supistumisvajauksena ja voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Tämä taas saattaa johtaa äkilliseen sydänkuolemaan.

Ultraäänitutkimus on yksi parhaista menetelmistä, jolla arvioidaan sydämen toimintaa. Tässä tutkimuksessa voidaan "nähdä sydän sisältä" ja mitata erilaisia sydämen kokoon ja supistuvuuteen liittyviä suureita. DCM ultraäänitutkimuksessa tutkitaan vasemman kammion systoolista toimintaa mittaamalla ns. left ventricular shortening fraction ( LV SF(FS)). Tutkijoiden mielipiteet eroavat jonkin verran hyväksyttävästä minimiarvosta eri roduilla. Tarkan numeerisen arvon määrittäminen on myös vaikeaa ja taitoa vaativaa. On havaittu, että FS arvot myös vaihtelevat rotukohtaisesti ja koon mukaan. Tavallisesti arvot ovat välillä 25 % - 45 %, mutta alin arvo voi olla matalampikin. FS raja-arvoalueella olevien yksilöiden tilaa kardiomyopatian suhteen on mahdoton määrittää yhden yksittäisen tutkimuksen perusteella. Usein suositellaan tällaisten koirien uusintatarkastusta ½-1 vuoden kuluttua. Ultraäänitutkimuksessa voidaan tarkastella myös muita sydämen systooliseen toimintaan liittyviä parametrejä, mutta näiden arvoja on vielä vähemmän rotukohtaisesti tutkittu.

Keuhkoalueen röntgenkuvauksessa saatetaan DCM tapauksessa todeta sydämen suurentumista, ja mikäli vajaatoimintaa esiintyy, tyypilliset keuhkomuutokset. Pelkkä röntgentutkimus ei kuitenkaan ole täysin riittävä kardiomyopatian diagnosointiin ja hoitosuunnitelman tekemiseen. Varsinkin alkavaa tai oireetonta sairautta on röntgenillä mahdoton todeta.

Piilevän kardiomyopatian diagnosointi tai terveystodistuksen antaminen voikin olla vaikeaa ja erikoisesti eläimen terveeksi toteaminen ei koskaan ole lopullinen kardiomyopatian suhteen. Tänä päivänä yleinen käsitys on, että terveystodistus eläimelle voidaan antaa korkeintaan vuodeksi kerrallaan.

Prekliinisessä dilatoivassa kardiomyopatiassa koiralla ei ole oireita. Sairauden edettyä kliiniseen muotoon oireita ovat tyypillisesti yskä, hengitysvaikeus, yölevottomuus ja rasituksen siedon alentuminen. Tällaiset oireet DCM potilaalla johtuvat nesteiden kerääntymisestä elimistöön sydämen huomattavan vajaatoiminnan johdosta. Yhtäkkiset heikkous- tai tajuttomuuskohtaukset ovat äkillisen rytmihäiriön tyypilliset oireet.

Jos koiralla todetaan prekliininen tai kliininen dilatoiva kardiomyopatia, on harkittava eläimen lääkityksen muotoja. DCM hoidossa on ratkaistava miten vakavaa tilannetta ja millä lailla oireilevaa koiraa lähdetään hoitamaan. Ultraäänitutkimus, EKG ja sydämen röntgenkuvaus auttavat hoidon suunnittelussa. Lääkitys joudutaan päättämään yksilöllisesti DCM etenemisen ja sydämen vajaatoiminnan asteen sekä koiran kliinisen tilan mukaan. Elinaikaennuste on koirayksilökohtaista, mutta yleisenä ennusteena pidetään 6-24 kuukautta (kliinisten oireiden alettua, lääkityksestä huolimatta). Jotkut koirat saattavat menehtyä yhtäkkiä rytmihäiriöiden johdosta.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy monilla koiraroduilla ja se on "hankittu" sydänsairaus. Sairaus ei ole synnynnäinen epämuodostuma, vaan sairaus, joka kehittyy eläimelle vasta syntymän jälkeen, myöhemmällä iällä. Eläimellä voi olla perinnöllinen "taipumus" sairauteen.

Ultraäänitutkimus on kallis tutkimusmenetelmä, joka vaatii lisäksi lausunnon antavalta eläinlääkäriltä suurta ammattitaitoa. DCM on myös usein kliiniseen muotoon edettyään erittäin nopeasti etenevä tauti. Toisaalta hankalaksi sairauden tekee sen tuntematon periytyminen ja diagnoosin asettamisen vaikeus.

* * * * *

Lähteitä ja linkkejä:

Eläinlääkärimme Seppo Lambergin kirjoittama artikkeli koirien sydänsairauksista:
http://netti.nic.fi/~tollerit/html/laaketiedetta/sydansairaudet.htm

Suomeksi:
http://www.clinics-dobermann.net/dobermann/DCM_artikkeli1.htm
http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/Dilatoiva+kardiomyopatia.htm
http://www.vetcare.fi/index.php?id=163http://www.koira.fi/index.php?id=38

Englanniksi:
http://www.upei.ca/~cidd/Diseases/cardiovascular%20diseases/cardiomyopathy.htm
http://www.2ndchance.info/dogdilcardiomyopathy.htm
http://www.gcvs.com/imaging/ultrasound/cardiomyopathy.htm

Keskusteluja:
http://tanskandoggi.takaisin.fi/viewtopic.php?t=4043&postdays=0&postorder=asc&start=0
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php?topic=3536.0
http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=16&t=785

Kun sydän lyö pum-pum-pum…

Tai sitten se sanookin pum-pum-shhh-pum-pum-pum-shhh…

Kävimme juuri 7 vuotta täyttäneen Sagan kanssa normaalisti rokotuksilla helmikuun alussa. Aina ennen ovat eläinlääkärit kehuneet kuinka urheilijakoiran sydän lyö vahvasti, mutta tällä kertaa kuuluikin lievä sivuääni. Soitin heti kasvattaja-Pirjolle ja yhteistuumin päätimme viedä Sagan sydänultraan. Pirjo selvitti netin kautta sydänsairauksiin erikoistuneita lääkäreitä ja bongasimme Lahden Eläinlääkäriasemalla työskentelevän kovasti kehutun Seppo Lambergin. Saimme ajan suhteellisen nopeasti ja 20.2. minä suuntasin Sagan kanssa Muuramesta ja Pirjo Helsingistä kohti Lahden Eläinlääkäriasemaa. Seppo osoittautui kaikkien kehujen arvoiseksi. Erittäin mukava ja ammattitaitoinen (isolla-A:lla). Ja mikä parasta, hänellä oli sekä aikaa että halua keskustella ja vastata kysymyksiin.

Ja tässä oli sitten ultran tulos:

”Sydämen ultraäänikuuntelu sivuäänen takia. Saga koiran sydämessä kuullaan hento sivuääni (2/6). Ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei havaita selvää laajentumaa, vasemman eteisen koko on sallitun ylärajalla. Sydämen supistuvuus on laskenut ns. latentille alueelle. Löydös voi viitata prekliiniseen dilatiiviseen kardiomyopatiaan, mutta näillä tuloksilla ei varmaa taudinmääritystä voi asettaa. Dopplertutkimuksessa ei eteiskammioläpässä voida osoittaa vuotoa. Suositan kontrollitutkimusta 6-12 kk kuluttua, jos oireita ei kehity. Tavallisia sydänsairauden oireita ovat yskä, hengitysvaikeus, yölevottomuus ja rasituksen siedon alentuminen. Viattoman sivuäänen mahdollisuutta ei voida poissulkea.”

Eli kuten Seppo meillekin sanoi: ”Hyviä ja huonoja uutisia”. Huono uutinen on se että Sagalla on mahdollinen alkava sydänsairaus (niin alkuvaiheessa, että sitä on mahdoton spesialistinkaan todeta). Hyvä uutinen on se, että kyseessä voi olla myös viaton sivuääni, sillä nyt saadut arvot olivat normaalin rajoilla ja niihin voi olla ihan normaaleja syitä. Tietysti hyvä uutinen tässä vaiheessa on myös se, että Sagalla ei ole oireita ja jos kyseessä on dilatoiva kardiomyopatia, on se havaittu riittävän ajoissa hoitosuunnittelun kannalta. Koko tilanne selviää vasta uusintaultrassa, joka voidaan tehdä aikaisintaan 6 kk kuluttua. Mutta Sepon mielestä olisi parempi odottaa lähemmäs vuosi, jotta mahdolliset muutokset voisivat tulla näkyviin.

Nyt ei auta muuta kuin odottaa (ja vielä kerran odottaa). Tällä hetkellä ei oikein muuta voi. Sitä yrittää toivoa parasta, mutta on kuitenkin varauduttava pahimpaan. Näin ollen olen viettänyt lukemattomia tunteja netissä etsien tietoa kyseisestä sydänsairaudesta. Olen kerännyt koosteen, jonka lisään myös tänne blogiin (lähteet ja linkkivinkit kirjoituksen lopussa).

25.2.2009

In Memoriam: "Jade" Softouch Moccachino

(Ch Fanfares Special Export - Ch Softouch Pinquana)
* * * * *

Vuosi on nyt kulunut siitä kun Jade sairastui (ja lopulta menehtyi) autoimmuunisairauteen nimeltään SLE (Systeminen Lupus Erythematosus). Muistan vielä sen ajan kuin eilisen ja varsinkin sen miten vaikea oli löytää tietoa tästä harvinaisesta autoimmuunisairaudesta.

Haluankin nyt jakaa tietoni SLE:stä, jos siitä olisi tulevaisuudessa hyötyä ihmiselle, jonka koira mahdollisesti sairastuu kyseiseen autoimmuunisairauteen.

Ehdottomasti parasta tietoa sairaudesta löytyy rhodesiankoira Oonan sivuilta ja englannin kielellä Provetin sivuilta.

Jaden sairastaessa kirjoitin myös itselleni SLE-päiväkirjaa (pdf), jonka olen nyt valmis jakamaan niille, jotka kaipaavat henkilökohtaisia kokemuksia tästä sairaudesta.

Toivon todella, että tästä on vielä jollekulle apua tulevaisuudessa. Olen aina valmis antamaan vertaistukea SLE:tä sairastavien koirien omistajille, sitä ainakin itse olisin kovasti vuosi sitten kaivannut.

*  *  *  *  *

Jade had Systemic Lupus Erythematosus (SLE), which was diagnosed in the end of February 2008. We couldn't find treatment that would have worked, so it was time to let Jade go.

If you know someone who has a dog with this rare autoimmune disease and needs
someone to talk to, I'm always ready to share my story with Jade.

Links:
http://www.provet.co.uk/health/diseases/sle.htm
http://www.rr-oona.com/DLE/AI-SLE-eng.html

Koirien geenitutkimus - suosittelen lämpimästi tutustumaan!


Hannes Lohi ryhmineen tekee hienoa työtä koirien geenitutkimusten parissa. Itse olen kantanut korteni kekoon lähettämällä kaikista koiristani DNA-näytteet (mukaanlukien edesmennyt SLE:tä sairastanut Jade).

Tutustu tutkimukseen osoitteessa http://www.koirangeenit.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=159&Itemid=78.

Marjaana Siltasen blogissa on myös paljon ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa koskien whippetejä/geenitutkimusta.

Minua paljon kiinnostavasta monimuotoisuustestistä löytyy tietoa täältä.

Blogi avattu!


Laiskana kotisivujen päivittäjänä päätin minäkin sitten avata blogin kuulumisia varten. Ja ihan vain kotimaan kielellä, niin jospa tulisi joskus jotain tarinoituakin. "Lontoon kielellä" kun kaikki on aina vähän hankalampaa (tai ainakin tuntuu siltä) ;)

Kaivelin tuossa hiljattain koneeltani vanhoja kuvia ja silmiini osui tämä hauska otos edesmenneestä Jade-murusta... kova on ikävä pikkutyttöä, Jaden kanssa ei ollut koskaan tylsää ;)



Jatketaan harjoituksia... eiköhän tänne pian turinoita ala ilmaantua (vielä kun kaivaisi kameran pölyyntymästä ja ottaisi pitkästä aikaa joitain kuviakin koirista)...