Sagan sydänultra kontrollikäynti

Lähes vuosi on kulunut siitä, kun kävimme Sagan kanssa sydänultrassa Seppo Lambergilla Lahden Eläinlääkäriasemalla. Menimme sydänultraan alunperin siitä syystä, että rokotusten yhteydessä oma eläinlääkärimme Minna Oksanen kuuli Sagalla ensimmäistä kertaa lievän sivuäänen (2/6). Ultraäänessä Seppo Lamberg totesi mahdollisen prekliinisen dilatiivisen kardiomyopatian (prekliininen = oireeton taudin esiaste, joka kestää noin 1-4 vuotta). Täällä kerrottu tarkemmin aiemmasta käynnistämme.

Koska varmaa diagnoosia ei voitu ensimmäisen sydänultran perusteella antaa, suositteli Lamberg meidän tulevan kontrolliin 6-12 kuukauden kuluttua mikäli näkyviä oireita ei ilmene. Ja onneksi ei ole tähän päivään mennessä ilmennyt *koputtaa puuta*. Eli Saga on voinut yhtä hyvin kuin ennenkin. Näin ollen päätin ottaa "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" ja varasin kontrolliultran heti Messarin näyttelyn jälkeiselle maanantaille, joten se osui sopivasti paluumatkalle Helsinkistä takaisin tänne kotiin Muurameen.

Ja onneksi uutiset olivat helpottavia ja kuten Seppokin meille totesi, ei hän ole tällä hetkellä kovin huolissaan, kehoitti vaan elämään normaalia elämää ilman rajoitteita ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Seppo Lamberg kirjoitti ultran tuloksista tiivistetysti näin:
"Sydänkontrolli. Sydämen laajentuma ei ole tällä kontrollivälillä (10 kk) lisääntynyt. Supistuvuus on edelleen latentilla alueella, mutta keskiarvo mitataan edellistä tutkimusta korkeammalle tasolle. Ns. Simpsonin menetelmä mittaa normaalit kammiotilavuudet. Oireeton koira ei tarvitse lääkehoitoa. Kontrolliväli voi olla vuosi, jos oireilua ei ilmene"

Eli muutosta ei ole tapahtunut suuntaan jos toiseen ja kaikki on edelleen auki, diagnoosia ei voida näiltä osin vieläkään tehdä. Tulevat vuodet näyttävät mitä on tullakseen ja onko kyseessä mahdollisesti juuri dilatiivisen kardiomyopatian prekliininen vaihe vai onko sittenkin kyse jostain muusta. Lamberg oli hankkinut kesällä uudet laitteet, jotka olivat vielä entistäkin herkemmät. Edellinen laite ei pystynyt osoittamaan minkäänlaista läppävuotoa, mutta tämä uusi laite löysi minimaalisen läppävuodon. Joten nyt löytyi myös syy tuolle lievälle sivuäänelle. Sivuääni on niin lievä, että tällä kertaa Seppo ei omassa tutkimushuoneessaan pystynyt kuulemaan sitä, mutta kun vaihdoimme hiljaisempaan huoneeseen, kuuli hän sen.

Kivi vierähti sydämeltä, kun kontrollikäynti kertoi että ainakaan minkäänlaista muutosta huonompaan ei ole tällä aikavälillä ehtinyt tapahtua. Ja Sagahan on täysin oireeton, joten koira itse ei tiedä tuon taivaallista koko asiasta. Ja se on tärkeintä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tätä tilannetta kuvaa hyvin sanonta "tieto lisää tuskaa". Ja tämän totesi myös Seppokin meille. Hän sanoi, että jos juuri oma eläinlääkärimme ei olisi sattunut kuulemaan tätä lievää sivuääntä (mitä kaikki eläinlääkärit eivät välttämättä kuule) ja emme olisi sattuneet sen johdosta tulemaan sydänultraan, olisimme autuaan tietämättömiä koko tilanteesta. Ja varsinkin kun tässä voi parhaimmassa tapauksessa käydä vielä niin, että oireita ei ilmaannu vuosikausiin (ennenkuin Saga on iän puolesta jo pitkälti toisella kymmenellä) tai sitten oireita ei tule lainkaan ja kyse on vain minimaalisen läppävuodon aiheuttamasta sivuäänestä. Mutta onneksi kuitenkin vein Sagan tutkimuksiin, sillä nyt osaan varautua tarvittaessa pahimpaan ja myös tunnistaa mahdolliset oireet ajoissa.

Aiheesta kiinnostuneen kannattaa lukea lisää aiheesta aiemmista blogikirjoituksistani ja oman lääkärimme Seppo Lambergin erinomainen artikkeli dilatiivisesta kardiomyopatiasta löytyy täältä