26.2.2009

Ajatuksia ja mietteitä terveydestä…

Aihe, joka on varsinkin viimeisen vuoden pyörinyt tiiviisti päässäni, on koirien terveys. Niin omien koirieni, whippetin rotuna kuin yleisellä tasollakin. Niin monet pitkät puhelin- ja kahvipöytäkeskustelut olen aiheesta käynyt ja nyt ajattelin vihdoin koota ajatukseni ”paperille”.

Päällimmäisenä mielessä on pyörinyt kysymys, ovatko koirien sairaudet yleistyneet vai tutkitaanko koiria nykyään vain enemmän? Olen sitä mieltä, että sairauksia on aina ollut, mutta ennen niistä ei ole puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään (nettiaikakauden tuoma suuntaus) tai sitten koiran sairastuttua se on vain ”kuollut ja kuopattu”, tutkimatta sen enempää, saati tehden ruumiinavauksia.

Lääketiede on kehittynyt huimasti ja geenitutkimukset ovat vallanneet alaa. Medioissa toitotetaan jatkuvalla syötöllä jalostuksen vaikutuksista koirarotujen terveydentilaan ja foorumit kuhisevat terveyskeskusteluja. Tämä suuntaus on mielestäni vain ja ainoastaan hyväksi, se saa ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan. Tai viimeistään sitten se tilanne, kun oma koira sairastuu vakavaan sairauteen. Näin kävi omalla kohdallani.

Whippetiä on pidetty aina terveenä rotuna. Ja sitä se mielestäni edelleenkin on, mutta itse käyttäisin termiä ”verraten terve”. Moniin muihin rotuihin (esim. saksanpaimenkoira, dobermanni, novascotiannoutaja, jättirodut jne.) verrattuna whippetin tilanne rotuna on todella hyvä. Yksi suurimmista syistä tähän on varmasti se, että kasvattajat suosivat paljon ulkosiitosta. Mutta kaikesta tästä huolimatta ei tule missään nimessä tuudittautua ajatukseen, että whippeteillä ei ole sairauksia. Niitä on JOKA roduilla ja JOKA suvussa, linjoihin katsomatta. Ja vaikka tilanne on nyt hyvä, niin se ei ole välttämättä sitä aina. Vakava suhtautuminen yksittäisiin sairaustapauksiin on ainut keino säilyttää rotumme terveystilanne nykyisellä tasolla. Puhumattakaan sen parantamisesta.

Olen miettinyt keinoja, joilla jokainen voi kantaa kortensa kekoon rakkaan rotumme hyväksi (niin rotuyhdistys, kasvattajat kuin tavalliset omistajat). Avoimuus on se, mistä kaikki lähtee. Esimerkillistä työtä on tehnyt Tolleriyhdistys, joka on kerännyt kotisivuilleen listan autoimmuunisairaista tollereista. En tarkoita, että kaikkien pitäisi seurata mallia, mutta jokaisen kasvattajan olisi hyvä pitää edes itsellään ns. sairaussukupuuta, johon merkitsee kaikki kasvattiensa sairaudet (jotka vain tietoonsa saa). Lisäksi tärkeää työtä on osallistua Hannes Lohen geenitutkimukseen. Monen mielestä tällainen ”näkymätön työ” voi olla turhaa, mutta sitä se ei suinkaan ole. Siitä hyvänä esimerkkinä on landseereilla esiintynyt verenvuototauti, johon 10-vuoden geenitutkimusten jälkeen saatiin kehitettyä testi, jolla sairauden kantajat voidaan todeta. Tällaiset testit syntyvät vain vuosien työn jälkeen, mutta se työ helpottaa nykypäivän kasvattajia jalostusvalinnoissaan.

Whippetien terveyttä on tutkittu viime vuosina kiitettävästi, mutta itse olen sitä mieltä että nykyisiä nuorena tehtyjä silmätutkimuksia, sydänkuunteluja ja lonkkakuvauksia ei voida pitää autuutena onneen. On todella hienoa, että tutkitaan, mutta mielestäni tärkeämpää on se, että miten tutkitaan. Moni sairaus puhkeaa tai on todettavissa vasta vanhemmalla iällä, jolloin varsinkin narttuja on jo ehditty käyttää jalostuskäyttöön. Eli ei riitä, että tutkimus tehdään ainoastaan 2-vuotiaana ja sitten ollaan varmoja että koira tulee olemaan terve koko eliniän. Virallinen sydänkuuntelu on mielestäni ihan ok, mutta jos ihan oikeasti haluaa tutkia sydäntä, niin silloin tulisi viedä koira sydänultraan spesialistille. Ja siltikään ei voi olla varma.

Avoimuus, avoimuus, avoimuus… siinä avainsanat. Ainoa asia tämän avoimuuden tiellä on koiraharrastajille se ah, niin tuttu tapa juoruta selän takana. Rikkinäinen puhelin on koiranjalostuksen pahin vihollinen. Ja se toimii valitettavan hyvin. Jossain vaiheessa jokaisen kasvattajan kohdalle tulee tilanne, kun kasvatti sairastuu. Tämän vuoksi koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”. Ja kuten todettua, satunnaisia sairauksia ilmenee joka linjassa. Kasvattajat tekevät jalostuspäätöksensä sen tiedon valossa mitä heillä on sillä hetkellä saatavilla ja minimoivat mahdolliset riskit (mm. ulkosiitoksella). Tapahtuneille asioille ei voi mitään. Tärkeintä onkin rodunjalostuksellisesti se, että mitä tekee sitten kun sairaustapaus ilmenee. Monenkaan sairauden mahdollista perinnöllisyyttä ei ole voitu vielä geneettisesti todeta. Yleinen uskomus kuitenkin on, että alttius sairastua on periytyvää. Se, miksi toinen yksilö sairastuu ja toinen ei, on kysymys ilman vastausta. Ympäristötekijöillä on varmasti omat vaikutuksensa tähän.

Jokaiseen sairaustapaukseen tulee suhtautua vakavuudella, mutta hysteriaa pitää välttää. ”Linjojen sulkemiseen” on harvoin syytä ryhtyä, mutta on myös muistettava, että mikään jalostusyksilö ei ole korvaamaton. Varsinkaan niin kauan kun geenipooli on rodulla laaja. Ulkosiitoksen suosiminen on varmasti ensisijainen keino geenipoolin säilyttämiseen laajana. Mutta täytyy myös muistaa, että ulkosiitos ei suinkaan ole autuus onneen. Kun käytetään linjasiitosta, tiedetään paremmin mitä taustalla on. Jos ulkosiitosyhdistelmässä ei tarpeeksi hyvin tunneta toisen suvun terveyshistoriaa, saatetaan tahtomattaan lisätä terveysongelmia.

Tuore ”työkalu” kasvattajille on ”DLA-monimuotoisuustesti, jonka ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin yksilö, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Mitä monimuotoisempi alleelikirjo on, sitä terveemmällä pohjalla rotukin on! (http://www.canigen.com/geenitestit/dla-monimuotoisuustesti_drb_dqa/)”.

* * * * *

Linkkivinkki vinttikoirien vakavat sairaudet – keskusteluun (Tuulen Koirat –foorumi): http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=16&t=2558

Yleislinkki Tuulen Koirat -foorumin terveys-, kunto- ja ruokinta osioon: http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewforum.php?f=16

Dilatoiva kardiomyopatia koiralla

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM=dilated cardiomyopathy) on sydänlihassairaus. Sydänlihas ei pysty supistumaan normaalisti, mistä seuraa sydänlihaksen toimintahäiriö (EKG:ssä ja ultraäänitutkimuksessa todettavat muutokset). Kun sydänlihassolut vähitellen menettävät supistumiskykyään sydän, erikoisesti sen vasen kammio laajenee (dilatoituu) ja sydämen koko suurenee. Näin ollen koko sydämen supistumisvaiheen toiminta heikkenee. Koronaarisuonet ja sydämen läpät ovat terveitä. Syytä tähän sydänlihassairauteen ei tunneta, mutta mitkään muut sairaudet eivät kardiomyopatiaa aiheuta. Sairaus on ns. primaarinen (ensisijainen) sydänlihasairaus.

DCM:lle on usein tyypillistä, että vasemman kammion toiminta heikkenee ilman näkyviä muutoksia koiran terveydentilassa (ns. prekliininen dilatoiva kardiomyopatia). Tämä oireeton vaihe voi kestää tyypillisesti noin 1-4 vuotta. Oireettomalla dilatoivalla kardiomyopatialla tarkoitetaan sairautta, joka esiintyy näennäisesti täysin terveellä eläimellä. Oireeton vaihe voidaan havaita ainoastaan sydämen ultraäänitutkimuksella todettuna systoolisena vajaatoimintana tai rytmihäiriöinä. Heikkenevä sydänlihaksen toiminta johtaa sydämen vajaatoimintaan ja näkyviin kliinisiin oireisiin. Kliinisessä muodossaan sairaus ilmenee lihasten supistumisvajauksena ja voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Tämä taas saattaa johtaa äkilliseen sydänkuolemaan.

Ultraäänitutkimus on yksi parhaista menetelmistä, jolla arvioidaan sydämen toimintaa. Tässä tutkimuksessa voidaan "nähdä sydän sisältä" ja mitata erilaisia sydämen kokoon ja supistuvuuteen liittyviä suureita. DCM ultraäänitutkimuksessa tutkitaan vasemman kammion systoolista toimintaa mittaamalla ns. left ventricular shortening fraction ( LV SF(FS)). Tutkijoiden mielipiteet eroavat jonkin verran hyväksyttävästä minimiarvosta eri roduilla. Tarkan numeerisen arvon määrittäminen on myös vaikeaa ja taitoa vaativaa. On havaittu, että FS arvot myös vaihtelevat rotukohtaisesti ja koon mukaan. Tavallisesti arvot ovat välillä 25 % - 45 %, mutta alin arvo voi olla matalampikin. FS raja-arvoalueella olevien yksilöiden tilaa kardiomyopatian suhteen on mahdoton määrittää yhden yksittäisen tutkimuksen perusteella. Usein suositellaan tällaisten koirien uusintatarkastusta ½-1 vuoden kuluttua. Ultraäänitutkimuksessa voidaan tarkastella myös muita sydämen systooliseen toimintaan liittyviä parametrejä, mutta näiden arvoja on vielä vähemmän rotukohtaisesti tutkittu.

Keuhkoalueen röntgenkuvauksessa saatetaan DCM tapauksessa todeta sydämen suurentumista, ja mikäli vajaatoimintaa esiintyy, tyypilliset keuhkomuutokset. Pelkkä röntgentutkimus ei kuitenkaan ole täysin riittävä kardiomyopatian diagnosointiin ja hoitosuunnitelman tekemiseen. Varsinkin alkavaa tai oireetonta sairautta on röntgenillä mahdoton todeta.

Piilevän kardiomyopatian diagnosointi tai terveystodistuksen antaminen voikin olla vaikeaa ja erikoisesti eläimen terveeksi toteaminen ei koskaan ole lopullinen kardiomyopatian suhteen. Tänä päivänä yleinen käsitys on, että terveystodistus eläimelle voidaan antaa korkeintaan vuodeksi kerrallaan.

Prekliinisessä dilatoivassa kardiomyopatiassa koiralla ei ole oireita. Sairauden edettyä kliiniseen muotoon oireita ovat tyypillisesti yskä, hengitysvaikeus, yölevottomuus ja rasituksen siedon alentuminen. Tällaiset oireet DCM potilaalla johtuvat nesteiden kerääntymisestä elimistöön sydämen huomattavan vajaatoiminnan johdosta. Yhtäkkiset heikkous- tai tajuttomuuskohtaukset ovat äkillisen rytmihäiriön tyypilliset oireet.

Jos koiralla todetaan prekliininen tai kliininen dilatoiva kardiomyopatia, on harkittava eläimen lääkityksen muotoja. DCM hoidossa on ratkaistava miten vakavaa tilannetta ja millä lailla oireilevaa koiraa lähdetään hoitamaan. Ultraäänitutkimus, EKG ja sydämen röntgenkuvaus auttavat hoidon suunnittelussa. Lääkitys joudutaan päättämään yksilöllisesti DCM etenemisen ja sydämen vajaatoiminnan asteen sekä koiran kliinisen tilan mukaan. Elinaikaennuste on koirayksilökohtaista, mutta yleisenä ennusteena pidetään 6-24 kuukautta (kliinisten oireiden alettua, lääkityksestä huolimatta). Jotkut koirat saattavat menehtyä yhtäkkiä rytmihäiriöiden johdosta.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy monilla koiraroduilla ja se on "hankittu" sydänsairaus. Sairaus ei ole synnynnäinen epämuodostuma, vaan sairaus, joka kehittyy eläimelle vasta syntymän jälkeen, myöhemmällä iällä. Eläimellä voi olla perinnöllinen "taipumus" sairauteen.

Ultraäänitutkimus on kallis tutkimusmenetelmä, joka vaatii lisäksi lausunnon antavalta eläinlääkäriltä suurta ammattitaitoa. DCM on myös usein kliiniseen muotoon edettyään erittäin nopeasti etenevä tauti. Toisaalta hankalaksi sairauden tekee sen tuntematon periytyminen ja diagnoosin asettamisen vaikeus.

* * * * *

Lähteitä ja linkkejä:

Eläinlääkärimme Seppo Lambergin kirjoittama artikkeli koirien sydänsairauksista:
http://netti.nic.fi/~tollerit/html/laaketiedetta/sydansairaudet.htm

Suomeksi:
http://www.clinics-dobermann.net/dobermann/DCM_artikkeli1.htm
http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/Dilatoiva+kardiomyopatia.htm
http://www.vetcare.fi/index.php?id=163http://www.koira.fi/index.php?id=38

Englanniksi:
http://www.upei.ca/~cidd/Diseases/cardiovascular%20diseases/cardiomyopathy.htm
http://www.2ndchance.info/dogdilcardiomyopathy.htm
http://www.gcvs.com/imaging/ultrasound/cardiomyopathy.htm

Keskusteluja:
http://tanskandoggi.takaisin.fi/viewtopic.php?t=4043&postdays=0&postorder=asc&start=0
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php?topic=3536.0
http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=16&t=785

Kun sydän lyö pum-pum-pum…

Tai sitten se sanookin pum-pum-shhh-pum-pum-pum-shhh…

Kävimme juuri 7 vuotta täyttäneen Sagan kanssa normaalisti rokotuksilla helmikuun alussa. Aina ennen ovat eläinlääkärit kehuneet kuinka urheilijakoiran sydän lyö vahvasti, mutta tällä kertaa kuuluikin lievä sivuääni. Soitin heti kasvattaja-Pirjolle ja yhteistuumin päätimme viedä Sagan sydänultraan. Pirjo selvitti netin kautta sydänsairauksiin erikoistuneita lääkäreitä ja bongasimme Lahden Eläinlääkäriasemalla työskentelevän kovasti kehutun Seppo Lambergin. Saimme ajan suhteellisen nopeasti ja 20.2. minä suuntasin Sagan kanssa Muuramesta ja Pirjo Helsingistä kohti Lahden Eläinlääkäriasemaa. Seppo osoittautui kaikkien kehujen arvoiseksi. Erittäin mukava ja ammattitaitoinen (isolla-A:lla). Ja mikä parasta, hänellä oli sekä aikaa että halua keskustella ja vastata kysymyksiin.

Ja tässä oli sitten ultran tulos:

”Sydämen ultraäänikuuntelu sivuäänen takia. Saga koiran sydämessä kuullaan hento sivuääni (2/6). Ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei havaita selvää laajentumaa, vasemman eteisen koko on sallitun ylärajalla. Sydämen supistuvuus on laskenut ns. latentille alueelle. Löydös voi viitata prekliiniseen dilatiiviseen kardiomyopatiaan, mutta näillä tuloksilla ei varmaa taudinmääritystä voi asettaa. Dopplertutkimuksessa ei eteiskammioläpässä voida osoittaa vuotoa. Suositan kontrollitutkimusta 6-12 kk kuluttua, jos oireita ei kehity. Tavallisia sydänsairauden oireita ovat yskä, hengitysvaikeus, yölevottomuus ja rasituksen siedon alentuminen. Viattoman sivuäänen mahdollisuutta ei voida poissulkea.”

Eli kuten Seppo meillekin sanoi: ”Hyviä ja huonoja uutisia”. Huono uutinen on se että Sagalla on mahdollinen alkava sydänsairaus (niin alkuvaiheessa, että sitä on mahdoton spesialistinkaan todeta). Hyvä uutinen on se, että kyseessä voi olla myös viaton sivuääni, sillä nyt saadut arvot olivat normaalin rajoilla ja niihin voi olla ihan normaaleja syitä. Tietysti hyvä uutinen tässä vaiheessa on myös se, että Sagalla ei ole oireita ja jos kyseessä on dilatoiva kardiomyopatia, on se havaittu riittävän ajoissa hoitosuunnittelun kannalta. Koko tilanne selviää vasta uusintaultrassa, joka voidaan tehdä aikaisintaan 6 kk kuluttua. Mutta Sepon mielestä olisi parempi odottaa lähemmäs vuosi, jotta mahdolliset muutokset voisivat tulla näkyviin.

Nyt ei auta muuta kuin odottaa (ja vielä kerran odottaa). Tällä hetkellä ei oikein muuta voi. Sitä yrittää toivoa parasta, mutta on kuitenkin varauduttava pahimpaan. Näin ollen olen viettänyt lukemattomia tunteja netissä etsien tietoa kyseisestä sydänsairaudesta. Olen kerännyt koosteen, jonka lisään myös tänne blogiin (lähteet ja linkkivinkit kirjoituksen lopussa).

25.2.2009

In Memoriam: "Jade" Softouch Moccachino

(Ch Fanfares Special Export - Ch Softouch Pinquana)
* * * * *

Vuosi on nyt kulunut siitä kun Jade sairastui (ja lopulta menehtyi) autoimmuunisairauteen nimeltään SLE (Systeminen Lupus Erythematosus). Muistan vielä sen ajan kuin eilisen ja varsinkin sen miten vaikea oli löytää tietoa tästä harvinaisesta autoimmuunisairaudesta.

Haluankin nyt jakaa tietoni SLE:stä, jos siitä olisi tulevaisuudessa hyötyä ihmiselle, jonka koira mahdollisesti sairastuu kyseiseen autoimmuunisairauteen.

Ehdottomasti parasta tietoa sairaudesta löytyy rhodesiankoira Oonan sivuilta ja englannin kielellä Provetin sivuilta.

Jaden sairastaessa kirjoitin myös itselleni SLE-päiväkirjaa (pdf), jonka olen nyt valmis jakamaan niille, jotka kaipaavat henkilökohtaisia kokemuksia tästä sairaudesta.

Toivon todella, että tästä on vielä jollekulle apua tulevaisuudessa. Olen aina valmis antamaan vertaistukea SLE:tä sairastavien koirien omistajille, sitä ainakin itse olisin kovasti vuosi sitten kaivannut.

*  *  *  *  *

Jade had Systemic Lupus Erythematosus (SLE), which was diagnosed in the end of February 2008. We couldn't find treatment that would have worked, so it was time to let Jade go.

If you know someone who has a dog with this rare autoimmune disease and needs
someone to talk to, I'm always ready to share my story with Jade.

Links:
http://www.provet.co.uk/health/diseases/sle.htm
http://www.rr-oona.com/DLE/AI-SLE-eng.html

Koirien geenitutkimus - suosittelen lämpimästi tutustumaan!


Hannes Lohi ryhmineen tekee hienoa työtä koirien geenitutkimusten parissa. Itse olen kantanut korteni kekoon lähettämällä kaikista koiristani DNA-näytteet (mukaanlukien edesmennyt SLE:tä sairastanut Jade).

Tutustu tutkimukseen osoitteessa http://www.koirangeenit.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=159&Itemid=78.

Marjaana Siltasen blogissa on myös paljon ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa koskien whippetejä/geenitutkimusta.

Minua paljon kiinnostavasta monimuotoisuustestistä löytyy tietoa täältä.

Blogi avattu!


Laiskana kotisivujen päivittäjänä päätin minäkin sitten avata blogin kuulumisia varten. Ja ihan vain kotimaan kielellä, niin jospa tulisi joskus jotain tarinoituakin. "Lontoon kielellä" kun kaikki on aina vähän hankalampaa (tai ainakin tuntuu siltä) ;)

Kaivelin tuossa hiljattain koneeltani vanhoja kuvia ja silmiini osui tämä hauska otos edesmenneestä Jade-murusta... kova on ikävä pikkutyttöä, Jaden kanssa ei ollut koskaan tylsää ;)



Jatketaan harjoituksia... eiköhän tänne pian turinoita ala ilmaantua (vielä kun kaivaisi kameran pölyyntymästä ja ottaisi pitkästä aikaa joitain kuviakin koirista)...